Matka tehty 9/2021
Kesto: 8 päivää
Pituus: 3.100 km
Maat: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Ruotsi
Ryhmä: Kasimatkaaja ja Timo
Kuvat: Sopot, Puola
Matkakuvaus
Syksy teki tuloaan, mutta vielä olisi hyvin aikaa yhdelle pidemmälle moottoripyöräreissulle. Ajatus tälle reissulle oli alkanut itää jo puoli vuotta aikaisemmin. Jotta matka toteutuisi, tarvitsisi Timo alleen moottoripyörän ja ajovarusteetkin pitäisi ostaa. Alkusyksystä olimme sitten valmiina lähtöön Itämerenkierrokselle, Timo vuokrapyörällä ja minä tutulla ’Isolla rosvolla’, Bandit 1200:lla. Aikaa oli varattu noin viikko. Päätimme tehdä kierroksen myötäpäivään, joten lähdimme syyskuisena aamuna kohti Helsingin Länsisatamaa, missä nousimme Tallinnan lautalle. Illalla olimmekin jo Pärnussa tehdyn pysähdyksen jälkeen Riikassa. Seuraavana aamuna starttasimme kohti Ristimäkeä ja pienen ylimääräisen mutkan jälkeen löysimmekin oikean risteyksen, mistä kääntyä valtatielle. Ristien mäki oli mielenkiintoinen ja varsin erikoinen paikka. Sinne vietyjen ristien määrää oli vaikea arvioida, mutta veikkaisin, että ne lasketaan sadoissa tuhansissa.
Illalla päädyimmekin jo Puolaan ja Elkin kaupunkiin. Kahden seuraavan päivän aikana olikin vuorossa kauniin puolalaisen maaseudun keskellä ajeleminen ja välissä yövyimme Sopotin merenrantakaupungissa. Aikoinaan Sopot tunnettiin Itä-Euroopan kansainvälisten laulukilpailujen, Intervision-kilpailujen, pitopaikkana. Itämeren rannalla, Puolan ja Saksan rajalla on noin 10 kilometriä leveä kannas, mitä pitkin suunnistimme kohti Sassnitzin kupeessa olevaa natsi-Saksan aikaista, keskeneräistä lomakeskusta ja edelleen kohti satamaa ja sieltä Ruotsiin lähtevää kantosiipialusta. Melko vauhdikkaasti, kahdessa tunnissa olimme jo Ruotsin puolella Ystadissa. Etelä Ruotsin maaseututiet tuntuivat autioilta ja ajonopeus turhan hiljaiselta puolalaisten teiden vilinän jälkeen. Sen sijaan, että olisimme jatkaneet rantatietä pitkin kohti Tukholmaa ja kohti Suomea, nousimme loppuillasta jälleen laivaan, joka veisi meidät takaisin Liettuaan. Puuttuvan rekisteriotteen aiheuttaman sähläyksen jälkeen pääsimme nousemaan laivaan ja saimme seurata norjalaisen elokuvausryhmän toimintaa. Valmisteilla oli elokuva ’Lange Flate Baller’. Liettuan Klaipedassa oli mahdollisuus vierailla Kuurinkynnäksellä, minkä jälkeen suuntasimme takaisin Latviaan ja Liepajan kaupunkiin.
Seuraavan päivän aikana matkalla Tarttoon sade hieman haittasi ajamista ja vei siitä suurimman nautinnon. Tartto oli niinikään mielenkiintoinen vierailukohde, samoin sen yksi olutravintoloista Ollekelder, missä soppakin tarjottiin paistetun leivän sisällä. Tartosta Tampereelle olikin sitten lähinnä siirtymäosuutta, josta viitisen tuntia pyörän satulassa ja pari tuntia laivalla.
Kaupunkikohteet – Riika, Elk, Sopot, Ystad, Liepaja, Tartto
Nähtävyydet – Ristien mäki Liettuassa
Kuvat: Mopo pukilla ja tien päällä
Reitti
Reissu päivä päivältä
1. päivä: Tampere-Riika. Lähdimme matkaan aamutuimaan Tampereelta kohti Helsinkiä ja Länsisatamassa nousimme Tallinnan lautalle. Pari tuntia myöhemmin Suomenlahden eteläpuolella suuntasimme keulat kohti reilun tunnin ajomatkan päässä olevaa Pärnua. Pärnuun oli matkaa Tampereelta jo sen verran, että ajoimme keskustaan ja nautimme lounaat, minkä jälkeen matka jatkui kohti parinsadan kilometrin päässä olevaa Riikaa. Tie kulki suurelta osin pitkin Itämeren rantaa, joten pieni rantakävelykin oli paikallaan. Rannalla, pyörän satulaan noustessani huomasin, miten toinen saappaani oli hiekan peitossa mutta toinen ei, mutta en siitä vielä mitään sen kummempaa ajatellut. Saappaani päälle oli nimittäin roiskunut jostain öljyä. Alkuillasta saavuimme Riikaan, joten pienen lepotauon jälkeen lähdimme etsimään syötävää kaupungilta. Melko pitkälle päivälle oli tullut laivamatkan lisäksi matkaa tien päällä 500 km.
2. päivä: Riika-Elk. Riikasta matka jatkui kohti Puolaa ja Elkin kaupunkia. Ensimmäinen pysähdys oli kuitenkin Liettuassa, noin 100 km Riikan eteläpuolella sijaitsevassa Ristien mäellä, minne paikalliset ihmiset ovat tuoneet satojatuhansia jos ei miljoona erilaista pientä ristiä Venäjän vallan aikana. Ristien mäeltä ajoimme pääosin pienempiä teitä Puolaan. Pitkä matka ja pysähdykset olivat vieneet aikaa ja noin kymmenen tunnin matkan jälkeen saavuimme Elkin kaupunkiin illalla. Matkaa päivälle kertyi peräti 510 km.
Kuva: Ennen Riikaa, Latvia
3. päivä: Elk-Sopot. Aamulla ennen satulaan nousemista huomasin pyöräni alla pienen öljyläikän, ehkä muutaman tipan suuruisen. Matkaan kuitenkin lähdimme ja ajoimme päivän pitkin puolalaisia maaseututeitä. Ensimmäinen pysähdys oli Bartoszycen kaupungissa ja ennen kaupunkiin saapumista ostin huoltoasemalta varmuuden vuoksi litran öljyä. Aikamme kaupungissa kierreltyämme jatkoimme kohti pohjoista ja lähelle Kaliningradin rajaa. Ennen rajaa suuntasimme kohti Elblagia ja pysähdyimme huoltoasemalle tankkaamaan ja nauttimaan kahvit. Nyt öljyä tippui moottorin poskesta jo reippaanlaisesti ja henkilökunta kantoikin sahanpurua pyöräni alle. Elblagista jatkoimme kohti Sopottia. Hotellia etsiessämme pysähdyimme useamman kerran liikennevaloihin ja jalkaa maahan laskiessani huomasin, kuinka vasen saappaani pohja oli öljystä liukas. Ilta kului mukavasti Sopotin kauniilla rannalla ja kävellessä sen edustalle rakennetulla useampi sataa metriä pitkällä laiturilla, jossa oli useampiakin kahviloita. Matkaa mukavalle ajopäivälle kertyi 360 km.
4. päivä: Sopot-Rewal. Heräsimme perjantai-aamuun ja ensimmäiseksi olisi löydettävä jostain mekaanikko, joka korjaisi pyöräni öljyvuodon. Soittelin paikallisiin korjaamoihin ja vihdoin tärppäsi. Sain ajo-ohjeet ja paikalle saapuessani mekaanikko ehdotti, että voisi korjata pyöräni maanantaina. Vetosin siihen, että meillä ei ollut kaupungista varattu hotellia enkä voisi odottaa maanantaita. Aikamme keskusteltuamme hän soitti esimiehelleen ja kysyi lupaa ottaa pyöräni seuraavaksi työn alle. Kun tuo lupa tuli, seurasin vierestä kuinka kaveri rakenteli käsin uuden tiivisteen, korjasi vuodon ja tarkasti pyörän toiminnot muutenkin ja esitteli vielä minulle korjaamon omistajan kiihdytysajoissa käyttämän menopelin. Hintaa parin tunnin työlle tarvikkeineen tuli 55 euroa. Puolassa valuutta on zloty, jota minulla ei ollut tarpeeksi, eikä pankkikortti kelvannut, joten kävelin nostamaan rahaa läheisestä automaatista. Onnekseni toinen korjaamon asiakas lähti mukaani, sillä raha-automaatti imaisi korttini ja tämä ystävällinen paikallinen kaveri soitti automaatin kyljessä olevaan palvelunumeroon. Automaatti startattiin uudelleen etäyhteydellä ja masiina sylki kuin sylkikin korttini ulos. Lopulta rahanvaihto onnistui erillisessä rahanvaihtopisteessä. Sitten kävin maksamassa velkani, kiittelin kovasti hyvästä työstä, annoin mekaanikolle kahdenkympin tipin ja ajoin huojentuneena takaisin hotellille. Timo oli käyttänyt aamupäivän ajelemalla sähkömopolla Sopotin ja Gdynian välisellä rantatiellä. Oli kuulemma ollut antoisa reissu. Käväisin vielä ottamassa satamassa muutaman valokuvan, minkä jälkeen lähdimme matkaan kohti Saksan rajalla sijaitsevaa Swinoujscien kaupunkia. Ajoimme pääasiassa pienempiä teitä pitkin aina rannikolla sijaitsevaan Rewalin kaupunkiin asti. Päivä oli ollut pitkä, matkaa tehty 310 km ja koska emme olleet vielä tehneet hotellivarausta, päätimme tehdä sen Swinoujscien sijaan Rewalista. Illasta jäi päällimmäisenä mieleeni mereltä lähestynyt rankkasadekuuro ja kuinka rantaravintolan terassi tyhjeni parissa minuutissa asiakkaista kun kuuro iski.
Kuva: Rewal, Puola
5. päivä Rewal-Karlshamn. Rewalista suuntasimme aamupalalle kohti Swinoujscien kaupunkia noin tunnin ajomatkan päähän. Kaupunkiin saavuimme yhden lossimatkan ja pyörien tankkauksen jälkeen ja pikaisen aamupalan jälkeen olikin jo kiirehdittävä vajaan kahdensadan kilometrin päässä sijaitsevaan Sassnitziin ja Ruotsiin lähtevälle kantosiipialukselle. Puolan ja Saksan raja ylittyi ilman että olisimme rajaa edes huomanneet. Ennen alukseen nousemista teimme pikaisen vierailun Proraan, missä sijaitsee natsien suunnittelema ja rakentama lomahotellialue. Parin tunnin laivamatkan jälkeen pääsimme tutustumaan Ystadiin, joka vaikutti Puolan vilinän jälkeen lähes autiolta. Ystadista matka jatkui tällä kertaa ruotsalaisia maaseututeitä pitkin kohti Karlshamnia, missä oli tarkoitus nousta rahtialukseen, joka veisi meidät takaisin Liettuaan. Loppumatkan ennen Karlshamnia ajoimme pitkin rantaa kulkevaa moottoritietä iltahämärässä sateella. Matkanopeus täytyi tällä kertaa pudottaa muuta liikennettä alhaisemmaksi, koska näkyvyys kypärässäni olevan tummennetun visiirin läpi oli enemmän kuin heikko. Perille satamaan saapuessamme virkailija kyseli pakollisten koronatodistusten lisäksi pyöräni rekisteriotetta. Kun olin sen kotiin unohtanut, oli vaihtoehtoina joko laivamatkan peruminen, koska pyörää ei matkarahdiksi otettaisi tai sitten rekisteriotteen taikominen kännykkääni. Jälkimmäinen onnistui kotijoukkojen avustuksella ja pääsimme nousemaan laivaan iltamyöhään määränpäänä Liettuan Klaipeda. Matkaa vaiherikkaalle päivälle kertyi 420 km.
6. päivä: Klaipeda-Liepaja. Klaipedaan saavuimme alkuiltapäivästä. Matka rahtilaivalla oli osoittaunut mukavaksi kokemukseksi, sillä ruoka oli hyvää ja mukana matkalla oli norjalainen elokuvaporukka, joka filmasi matkan aikana otoksia elokuvan ’Lange Flate Baller’ jatko-osaan. Elokuva kuulemma kertoi jalkapallofani-porukasta, joka oli matkalla seuraamaan joukkueensa peliä. Laiva lipui puolenpäivän jälkeen satamaan mantereen ja Kuurinkynnäksen välissä. Kuurinkynnäs on noin sata kilometriä pitkä, Kalinigradiin kulkeva kapea hiekkasärkkä rannikolla, jonka alkupiste on Klaipedassa. Koska päivän päätepiste oli reilu sadan kilometrin päässä Liepajassa Latviassa, oli meillä hyvin aika lyhyeen vierailuun kynnäksellä, jonne kulki lossiyhteys mantereen puolelta. Kynnäkselle päästessämme alkoi sataa, joten jätimme siellä vierailun lyhyeksi. Niin oli moni muukin ajatellut, koska kun suuntasimme takaisin lossille, oli edessä noin kilometrin mittainen autojono. Jälleen kerran pyörä osoittautui oivaksi matkapeliksi, sillä oli paikallisen kulttuurin mukaisesti luvallista ajaa autojonon ohitse ja saimmekin paikan heti seuraavalle mantereelle vievälle lossille. Edessä oli vielä matka Liepajaan ja majoittuminen mukavaan vanhaan puutaloon. Matkaa päivälle kertyi 120 km.
Kuva: Swinoujscie, Puola
7. päivä: Liepaja-Tartto. Liepajasta starttasimme kohti Tarttoa raikkaassa mutta hieman kosteassa säässä. Ensimmäiseksi suuntasimme kohti Riikaa, jossa olimme menomatkalla jo yöpyneetkin. Matkalla sade yltyi ja huomasin, että aikaisemmin vettä pitävät saappaani eivät sitä enää olleet. Timo teki ylimääräisen lenkin ajamalla Jurmalan hiekkarantojen kautta, mutta itse jatkoin Riikan ohitustietä kohti huoltoasemaa, mihin olimme sopineet tapaamisen. Sateessa huoltoasemalle kiirehtiessäni ajoin kuudenkympin alueella pientä ylinopeutta, mistä tuli muistutus sakon muodossa pari kuukautta matkan jälkeen. Timolle, joka ajoi hieman jäljessäni, kävi samoin ja latvialainen viranomainen muisti häntäkin kirjeellä. Huoltoasemalla kuivailin kamppeitani ja itseäni. Tiskin takana palveleva nuori nainen ei jostain syystä vaikuttanut tyytyväiseltä ja kun yhteistä kieltä ei löytynyt, kesti jonkin aikaa, ennen kuin ymmärsin, että hän vaati kasvomaskin käyttöä. Riikasta suuntasimme kohti Viron rajalla sijaitsevaa Valgaa ja edelleen maaseututeitä pitkin Sangasten linnan ja Otepään ohitse Tarttoon, missä majoituimme Tampere-majaan. Saunomiseen ja ravintolaillalliseen päättyneelle päivälle tuli mittaa 500 km.
8. päivä: Tartto-Tampere. Tämä oli kotiinajo-päivä. Matka Tallinnaan taittui suorinta tietä parissa tunnissa. Ennen laivaan nousua kävimme vielä kahvilassa nauttimassa kahvit ja kertailemassa kaikkea matkalla tapahtunutta. Niin kuin muillakin matkoilla, vain murto-osan matkan tapahtumista osaisi ennalta aavistaa, mikä on näiden matkojen yksi suola. Edessä oli laivamatka Helsinkiin ja parin tunnin ’motarimatka’ Tampereelle ja reissu oli saatettu loppuun. Viimeiselle päivälle matkaa kertyi 380 km.
Kuva: Tartto, Viro
Matkalla opittua
Pari asiaa varusteista, nimittäin tumma visiiri ja ajaminen illalla pienessä sateessa ei ole hyvä yhdistelmä ja toiseksi moottorin öljyvuoto kannattaa korjata heti kun sen havaitsee. Mahdollinen öljyn roiskuminen takarenkaalle voisi johtaa kaatumiseen, mutta onneksi niin ei käynyt. Puolassa moottoripyöräkorjaaja sanoi olevansa hyvä mekaanikko mutta huono kielimies ja oli molemmissa oikeassa. Moottorin posken tiiviste valmistui käsipelillä näppärästi ja samoin palvelu oli ensiluokkaista. Liepajan kaupungissa, keskellä ei niin hyväkuntoisia vanhoja taloja, löytyi ravintola, mistä sai todella hyvän illallisen, mikä oli yllätys talon ulkokuoren perusteella. Puolassa liikenne on joustavaa ja ruuhka-alueella moottoripyöräilijälle aukeaa ’kunniakuja’ autojen väliin, mutta ajaessa kannattaa olla valmiina ajamaan tien oikeaan reunaan väistääkseen vastaantulijan ohitusta. Pyörän rekisteriote kannattaa pitää mukana, ainakin jos aikoo matkustaa rahtilaivalla. Pari muovipussia kannattaa pitää mukana siltä varalta että saappaat eivät pidä vettä. Myöskin kaksi pankkikorttia kannattaa pitää mukana, varsinkin jos on yksin reissussa. Yksi saattaa kadota vaikkapa huonosti toimivaan pankkiautomaattiin. Hotellivarauksia ei myöskään kannata tehdä liiaksi etukäteen, koska matkaan saattaa tulla arvaamattomia muutoksia. Netissä varauksen teko seuraavaksi yöksi onnistuu helposti.
Kuvagalleria
Seikkailuja satulassa 