Seikkailuja satulassa

Matka tehty 28.5-8.6.2023
Kesto: 12 päivää
Pituus: 4.240 km
Maat: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Tsekki, Saksa, Tanska, Ruotsi
Ryhmä: Olli, Kari ja Jouni

Matkakertomus
Toukokuun loppu oli vihdoin käsillä ja pääsimme ’tositoimiin’. Viileässä poutasäässä lähdimme aamupäivällä Tampereelta kolmen hengen porukalla kohti Keski-Euroopan seikkailua Bratislavan ollessa kääntöpiste. Muitakin pitkämatkalaisia oli saapunut Helsingin Länsisatamaan ja eräs pariskunta oli lähdössä kahden viikon matkalle Sloveniaan. Keli oli meille suosiollinen koko reissun ajan ja ajelimme tuttuja maaseutureittejä pitkin aina Puolaan Varsovan seuduille. Matkalla sinne poikkesimme Ristien mäellä Liettuassa. Matka taittui ja maisema muuttui kumpuileviksi pelloiksi ja niityiksi kuusimetsien jäädessä kauaksi taakse Pohjolaan. Teiden pientareet olivat hyvin hoidetut jo Tallinnasta alkaen, eikä asfaltti ollut nähnyt nastarengasta ja haukat partioivat peltojen laitamilla, lähestyimme Keski-Eurooppaa.

Ensimmäinen varsinainen kaupunkikohde oli neljän päivän matkan päässä sijaitseva Krakova, missä hotellimme löytyi noin kilometrin päässä keskustasta ihmeen helposti. Jalkoja säästääksemme matkasimme ratikalla kaupungin keskustaan ja patikoimmei siellä Wawelin linnan sisäpihalle. Ratikkalipun ostamisen saloihin emme ehtineet tutustua, vaan hyppäsimme suoraan kyytiin, koska oli katsomaan kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Historiallisessa keskustassa turisteja ja paikallisia viihdytti puolalainen breikki-ryhmä, taitavia kavereita. Yksi pakollinen postikorttikin tuli lähetetyksi. Krakovan jälkeen oli seuraavana päivänä pysähdys Oswiecimin kaupungissa, missä sijaitsee Auschwitzin keskitysleirimuseo. Hämmentävän vierailun jälkeen matka jatkui pitkin puolalaisia pikkuteitä Bielsko-Bialan pikkukaupunkiin. Seuraavassa kohteessa Bratislavassa tutustuimme presidentinlinnan alueeseen ja teimme pienen kävelyn Tonavan rannalla ennen illallista vanhassa kaupungissa, missä oli myös vanhojen autojen näyttely. Selvästikin ihmiset nauttivat täällä kesästä. Bratislavasta kulki kantosiipialus Wieniin puolessatoista tunnissa pitkin Tonavaa, ja yhdensuuntainen lippu maksoi reilu kolmekymmentä euroa…. ehkä sitten joskus toisella matkalla.

Bratislavasta suuntasimme kaulat kohti luodetta ja Pohjolaa. Vuorossa oli Tshekin läpiajo, ja Brnon sekä Prahan sivuutimme kehäteitä pitkin. Matka jatkui Karlovy-Varyn kaupunkiin, joka olikin matkan suurin yllätys. Sattumalta yöpymispaikaksi valittu kohde laakson pohjalla osoittautui ’normikaupungin’ sijaan kauniiksi kylpyläkaupungiksi, jonka kuumista lähteistä saivat vieraat nauttia. Ei hassumpi paikka.

Edessä oli matkan toinen tapahtumakohde, Saksan Schleizissa ajettu moottoripyörien IRRC-sarjan katuratakisa. Kisa kuuluu samaan sarjaan kuin Imatran ajot, ja seurasimme mm. suomalaisten kuskien kamppailua sijoituksista. Vaikka kisa kuuluu katuratasarjaan, oli rata rakennettu maaseutualueelle kaupungin ulkopuolelle. Mutta hieno maalaismaisema ja hyvät saksalaiset ruoat ja juomat oli kioskeissa tarjolla. Kisan jälkeen pyörien päälle ja kohti Wittenbergiä. Lutherin kirkko löytyi Wittenbergistä, mutta alkuperäinen puuovi, johon teesit 1500-luvulla naulattiin, oli tuhoutunut tulipalossa ja korvattu pronssisella.

Takkikaljaperinteestä pyrimme pitämään kiinni koko matkan ajan ja hotelliin kirjautuminen aloitettiin yleensä yhdellä oluella ennen huoneeseen majoittumista. Hauska tapahtuma sattui Puolan Bielsko-Bialassa, missä nautimme hotellin aulassa bensa-asemalta ostetut takkikaljat. Kysyimme omien oluiden nauttimiseen lupaa respan kaverilta, joka hieman hämmästyi kysymyksestämme ja totesi, että ’totta kai voitte siinä nauttia oluenne hotellin aulassa kaikessa rauhassa’. Selvensimme kysymystämme kertomalla, että olemme Suomesta, missä vastaava, niin kuin moni muukin alkoholiin liittyvä asia, on ankarasti kiellettyä.

Matka Lyypekkiin pitkin maaseututeitä ja motaria sujui vauhdilla. Vaati taas jonkin verran tottumista saksalaiseen motarikulttuuriin, ja yritin pitää takaa tulevaa liikennettä riittävästi silmällä. Viereistä kaistaa ohi kahta ja puolta sataa suhahtava Corvette kyllä säikäytti rauhallisempaa vauhtia sisäkaistaa ajavan motoristin. Kun Lyypekki oli nähty, oli edessä ennen kotimaata Tanskan ja Ruotsin poikki ajaminen. Moottoritietä pitkin matka taittui nopeasti, ja Suomen laiva odotti Tukholmassa, eikä kaupungin sisäänmenoteillä ollut edes ruuhkia. Enää oli edessä laivan seisovan pöydän antimista nauttiminen ennen paluuta Tampereelle. Ja tulihan se viimein tunti ennen matkan loppumista vastaan, matkan ensimmäinen ja ainut kunnon sade Valkeakosken kohdalla. Kotona jälleen kahdentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen.

Kaupunkikohteet – Krakova, Bratislava, Wittenberg, Lyypekki
Nähtävyydet ja tapahtumat – Ristien mäki (Siauliai, Liettua), Auschwitzin keskitysleirimuseo (Oswiecim, Puola), IRRC moottoripyöräkilpailu (Schleiz, Saksa), Wittenbergin kirkko (Saksa)

Reitti

Reissu päivä päivältä

1. päivä: Tampere-Pärnu, 320 km
Lähtö oli Tampereelta aamupäivällä ja suuntasimme kohti Helsingin Länsisatamaa, missä nousimme Tallinnan lautalle. Virossa matka jatkui kohti Pärnun rantakaupunkia. Ensimmäinen ajopäivä oli lyhyt, mutta pääsimme hyvin matkanteon tuntumaan. Tuttu hotelli löytyi helposti reilu kilometrin päästä keskustasta ja samoin löytyi Pärnun paras pizzeria (ainakin Kasimatkaajan mielestä), Steffani, missä sai nauttia maukkaan ruoan kodikkaassa ympäristössä suomalaisiin hintoihin verrattuna melko edullisesti.

2. päivä: Pärnu-Marijampole, 550 km
Pärnusta suuntasimme klo 7:00 aamulla rantatietä pitkin kohti Riikaa, ja matkalla sinne pysähdyimme Vitrupessa, Itämeren rannalla, missä tie kulkee aivan meren rantaviivaa pitkin. Hotellissamme ei tarjoiltu aamupalaa, joten söimme sen Riikassa Nesteen huoltsikalla. Pärnun ja Riikan välisellä tiellä huomio kiinnittyi teiden pientareiden hyvään hoitoon. Paikalliset puistopojat ja -tytöt olivat tehneet hyvää työtä. Matka jatkui kohti Siauliaita, mutta sitä ennen teimme pysähdyksen Ristien mäellä. Skaudvilen kohdalla siirryimme kapeammille teille, mitä pitkin ajoimme päivän kohteeseen Marijampoleen, minne saavuimme illan suussa. Sitten vain ravintolaa etsimään ja Old Town Bakery-hotellimme suosituksesta hyvä sellainen löytyi kivenheiton päästä, ravintola Nica. Ravintolassa oli viihtyisä lasitettu terassi ja myöskin käytössä ruokailualue tien toisella puolella, joten tarjoilijalla piti kiirettä juoksennella tien yli tarjotinta kantaen. Mitäköhän suomalaiset viranomaiset olisivat tuumanneet tästä tavasta palvella ravintolan asiakkaita. Nyt nautin vaihteeksi maukkaan lohiannoksen.

3. päivä: Marijampole-Radom, 490 km
Marijampolesta matka jatkui Radomiin läpi Puolan maaseudun. Jälleen aamupala jäi hotellilla nauttimatta kun lähdimme puoli yhdeksän aikoihin liikkeelle rasvattuamme ensin ketjut. Ensimmäinen pysähdys oli Augustowissa, missä tankkasimme pyörät ja nautimme aamupalaksi maittavat hampurilaiset. Matka jatkui Varsovan eteläpuolitse pitkin maaseututeitä ja motaria ajoimmekin vain viimeiset 40 km. Puolassa kun olimme ja motari edessä, niin matkanopeuskin pyrki väkisin nousemaan. Hotellia emme olleet varanneet ja päätimme ajaa Radomin keskustaan ja kokeilla onneamme. Hotelli löytyi vaivatta ja majoittumisen jälkeen tuttu rutiini: suihku ja illallispaikan etsintä, mikä jälleen löytyi helposti. Tosin ennen ruokailua poikkesimme paikalliseen kirkkoon seuraamaan hetkeksi katolisen kirkon jumalanpalveluksen seremonioita. Matkalla olimme olleet noin kahdeksan tuntia, joten päivän kokonaismatkanopeus huomioiden pysähdykset oli noin kuusikymmentä kilometriä tunnissa. Tämä nyrkkisääntö tuntui toimivan koko reissumme ajan.

4. päivä: Radom-Krakova, 205 km
Edessä oli lyhyt päivämatka, koska halusimme saapua ajoissa päivän kohteeseen, Krakovaan. Aamupalan jälkeen klo 9:00 aikoihin haimme pyörämme hotellin yhden auton autotallista, ja lähdimme matkaan. Seurasimme alkuun Krakovaan johtavaa moottoritietä, joka tietöiden takia loppui ja päädyimme lopulta osittain ruuhkienkin vuoksi ajelemaan pikkuteitä paikallisten kylien läpi. Vaikka motarilla matkavauhti saattoi olla reippaanlainen, saimme matkaan kulutettua aikaa neljä tuntia. Saavuimme hotellille siinä puolen päivänä jälkeen, mutta kiirettä ei olisi ollut, sillä huoneet eivät olleet vielä luovutuskunnossa. Takkikaljoille oli siis hyvin aikaa. Majoittumisen jälkeen kursin huomioliivini pienemmäksi ja muiden rutiinien jälkeen suuntasimme kahden kilometrin päässä sijaitsevaan keskustaan. Matkalla sinne hyppäsimme ratikan kyytiin ja kuten arvata saattoi, lippua emme osanneet hankkia. Veiksel-joen rannalta löytyi 1300-luvulla rakennettu Wawelin linna, jonka sisäpihalla pyörähdimme ja suuntasimme sitten vanhaan kaupunkiin. Krakovan suolakaivokset saivat odottaa seuraavaan kertaan. Keskustan torilla paikallinen breikkiryhmä järjesti sähäkän esityksen, minkä seuraamisen jälkeen oli vuorossa illallinen, mikäs muu. Ravintolan terassilta käsin seurasimme, kuinka paikalliset hevoskärry-yrittäjät houkuttelivat turisteja ajelulle. Kärryillä kuskin paikalla, kauniisti koristellun valjakon takana, istui nuori kaunis nainen, joka hoiti myyjän tehtäviä. Kun kauppa oli tehty, tuli paikalle itse mestari, miesajuri, hoitamaan kyydityksen. Jäljellä oli ainoastaan ratikkakyyti takaisin hotellille ja valmistautuminen seuraavaan päivään.

5. päivä:Krakova-Bielsko-Biala, 95 km
Tämä oli ’tapahtumapäivä’ ehkä sen rankimmasta päästä. Päivän kohde oli Krakovasta noin 50 kilometrin päässä sijaitseva Oswiecimin kaupunki, missä sijaitsi kaksi Auschwitzin natsiaikaista pakkotyöleiriä, Auschwitzin pääleiri ja Auschwitz-Birkenau. Neljän tunnin vierailun jälkeen suuntasimme hiljentyneinä parkkipaikalle, ja nousimme pyöriemme selkään, ja suuntasimme tunnin päässä sijaitsevaan Bielsko-Bialaan. Aiemmin päivällä varattu pieni hotelli löytyi idyllisen pikkukaupungin keskustasta ja oman panimon omaava ravintolakin aivan hotellin vierestä.

6. päivä: Bielsko-Biala-Bratislava, 300 km
Ajatus oli ajaa Bielsko-Bialasta suoraan päätietä Bratislavaan, ja niinhän me ajoimme, mutta matkalle sattui kuitenkin kyliä ja useita pienempiä kaupunkeja. Ennen Zilinaa oli kartalle merkitty Nove Mesto, ja päätimme käydä katsomassa sen ampumahiihtostadionia. Ampumahiihdon maailmancupia talvella seuratessa voisi sitten katsella tuttuja paikkoja. Aikamme kaupungissa harhailtuamme totuus valkeni, olimme oikeassa kaupungissa mutta väärässä maassa. Se ’oikea’ Nove Mesto on Tsekeissä, ei Slovakiassa. Puolan ja Slovakian rajalla kävimme kysymässä moottoritielupaa, mutta sitä ei Slovakiassa pyörille tarvittu. Maisemat oli huikeat kun ajoimme heti rajan jälkeen ulos tunnelista, tien kulkiessa korkealla pylväiden päällä asutuksen ollessa alhaalla laaksossa. Kauniin näköistä seutua ja perille Bratislavaan saavuimme jo ennen klo 14:00, joten aikaa kävelyyn presidentinlinnan ympäristössä ja vanhassa kaupungissa riitti mukavasti. Pääsimme jopa seuraamaan ’screeniltä’ pikkulasten polkuautokisaa ja museoautojen näyttelyä.

7. päivä: Bratislava-Karlovy-Vary, 490 km
Tämä on ajopäivä ilman suurempia pysähtymisiä. Alkuperäinen suunnitelma oli ajella päivän päämäärään lyhintä reittiä pitkin pienempiä teitä, mutta matka-aika olisi pidentynyt kahdella tunnilla, joten valitsimme motarin. Sivuutimme Brnon ja Prahan ja suuntasimme sattumalta majapaikaksi valittuun Karlovy-Varyyn, mikä yllätykseksi olikin vuoriston keskellä laaksossa sijaitseva kylpyläkaupunki, jonka maaperästä pulppusi kuuma vesi. Muita motoristeja ei näkynyt, mutta autokantaan olivat vieraat panostaneet. Parkkipaikoista oli huutava pula ja pienen neuvottelun jälkeen saimme jättää pyörämme naapurihotellin parkkipaikalle varttitunniksi, hotelliimme sisäänkirjautumisen ajaksi. Pidempiaikainen parkkipaikka löytyi sitten kaupungin laitamilta. Illalla ruokailupaikan valinnassa riitti hyvin vaihtoehtoja.

8. päivä: Karlovy-Vary-Wittenberg, 310 km
Tämä oli moottoripyöräkisapäivä. Oli sunnuntai ja aluksi nousimme laaksosta vuorien päälle, minkä jälkeen suuntasimme sadan kilometrin päässä sijaitsevalle Schleizin katuradalle. Aamupala oli jäänyt aikaisen lähtömme johdosta väliin, joten päätimme ruokailla matkalla. Helpommin sanottu kuin tehty, koska sunnuntai-aamuna Saksassa kahvilat ja kuppilat olivat kiinni. Ajelimme kauniiden metsäalueiden läpi aina radalle asti, mistä löytyi ruokaa, juomaa ja vauhdikasta menoa. Rata olikin kaupungin keskustan sijaan tehty sen laitamille keskelle kumpuilevia niittyjä ja peltoja. Oli kuuma päivä, ja kun aikaa oli radan varrella vierähtänyt riittävästi, suuntasimme kaulat kohti Wittenbergiä. Matka sujui aluksi pitkin motaria ja loppupätkä pitkin kaksikaistaista maaseutua halkovaa tietä. Jälleen huomio kiinnittyi tien yli lentävään haukkaan, jolla oli kynsissään joko hiiri tai myyrä. Paikallinen motoristi ohitti meidät kaksi päällä, kaksikaistaisella, melko mutkaisella maaseututiellä reilua kahtasataa. Taustapeileihin oli siis syytä vilkuilla täälläkin. Hotelli löytyi Wittenbergin pikkukaupungissa aivan sen keskustasta. Siisti rauhallinen kaupunki isoine kävelyalueineen, kuten saksalaiset kaupungit yleensä.

9. päivä: Wittenberg-Lyypekki, 360 km
Koska ajopäivästä ei tulisi kovin pitkä, varasimme aamupäivän kaupungin kirkkoon tutustumiseen. Kirkon vanha puuovi, mihin Luther oli 1500-luvulla teesinsä naulannut, oli palanut, ja sen paikalla oli pronssinen ovi. Kirkko itsessään oli tehty kivestä ja siten säilynyt tulipalossa. Matkaan lähdimme kirkkovierailun tehtyämme bensa-aseman kautta, ja suuntasimme jälleen maaseututeille. Matkan varrelle jäi sellaisia kaupunkeja kuin Stendal ja Wittenberge (huom. ei Wittenberg vaan Wittenberge). Viimeinen satakunta kilometriä ennen Lyypekkiä sujui joutuisasti pitkin vähemmän liikennöityjä moottoriteitä. Matkalla Lyypekkiin teimme hotellivarauksen Kaiserhofista, aivan vanhan kaupungin kupeesta. Koska hotelli oli lähes täyteen buukattu, saimme käyttöömme perhehuoneiston, reissun tilavimman majoituksen. Respan vanhempi herrasmies suorastaan vaati meitä illallistamaan hänen suosittelemassaan paikassa, La Haciendassa, joten ravintolaakaan ei tarvinnut kauaa etsiä. Ensin teimme tosin kävelyn kaupungin kirkon kupeessa ja yritimme ostaa tuliaisiksi magneetit jääkaapin oveen, siinä onnistumatta. Ystävällinen kaupanpitäjä yritti auttaa meitä ostosten teossa pysäyttämällä paikallisia kadulla kulkijoita neuvomaan oikeaan kauppaa, mutta tällä kertaa apua ei löytynyt. Illalla teimme vielä netissä hotellivarauksen Lundiin ja laivavarauksen Tukholmasta Helsinkiin.

10. päivä: Lyypekki-Lund, 310 km
Lyypekistä matka kulki tuttua tietä kohti Fehmarin satamaa ja lautalle kohti Tanskan Rödbytä. Noin kolmen vartin lauttamatkasta kärsimme jokainen lähes seitsemänkymmenen euron vahingon. Tanskan puolella ajelimme kohti Köpistä, ja sen jälkeen pujahdimme Juutinrauman tunneliin ennen nousemista kahdeksan kilometrin pituiselle sillalle. Pikaruokalounaan ja tankkauksen jälkeen suuntasimme Lundin kaupunkiin ja nyt väsyneen matkalaisen oli ensimmäistä kertaa matkalla otettava päivätorkut. Illan suussa kävimme varaamassa viereisestä pizzeriasta, La Cucinasta, illaksi pöydän, ja koska takkikaljat oli jääneet nauttimatta, suuntasimme keskustan Grand Hotelliin oluelle.

11. päivä: Lund-Tukholma, 620 km
Tämä oli matkan pisin ajopäivä. Starttasimme jo klo 5:30, koska olimme varanneet liput Turun sijasta Helsinkiin menevään laivaan, joten satamassa piti olla jo kahden maissa iltapäivällä. Rytmitimme ajon sadan kilometrin pätkiin. Aamiainen hotellilla jäi väliin aikaisen lähtömme johdosta, ja nautimme sen ensimmäisessä pysähdyspaikassamme Skånepunktenissa. Sitten keulat kohti Jönköpingiä ja edelleen kohti Tukholmaa, minne saavuimme ’viiden pysähdyksen taktiikalla’ hyvissä ajoin. Olimme Tukholman liepeillä sen verran aikaisin, että kaupungin sisäänmenoteillä ei ollut ruuhkia ja pääsimme helposti suunnistamaan satamaan. Edessä olisi taas hyttiin majoittuminen, mikä tällä kertaa löytyi autokannen alapuolelta ja ’pakolliset’ seivovan pöydän antimet.

12. päivä: Helsinki-Tampere, 190 km
Ehdimme vaihteeksi syödä aamupalan, koska laiva oli satamassa vasta klo 10:00. Kaupungin läpi suunnistettuamme tiemme erosi, osan porukkaa lähtiessä kohti Turkua ja osan kohti Tamperetta. Linnatuulessa ennen Hämeenlinnaa vedimme sadeasut päälle ja puoli tuntia ennen Tampereelle saapumista ajoimme Valkeakosken kohdalla matkan ensimmäiseen ja ainoaan sateeseen. Tulipahan sadeasulle käyttöä. Perille saavuimme puolen päivänä jälkeen.

Matkalla opittua
Ensimmäinen oppi tuli heti kymmenen kilometrin ajon jälkeen – huomioliivin pitää olla riittävän tiukka, muuten se lepattaa ja ketju aukeaa. Korjasin tilanteen jesarilla ja Krakovassa hotellissa löytyi kaapista ompelijan ’vermeet’, joilla sain kursittua liivin pienemmäksi.

Lähes koko matkan ajan lämpötila oli kahdenkymmenen asteen ympärillä, paitsi Bratislavasta lähtiessämme aamulla, jolloin oli reilusti kylmempi. Flunssan välttämiseksi kannattaa pukeutua kunnolla eikä sinnitellä sillä ajatuksella, että kyllä se keli päivän aikana lämpenee.

Touko/kesäkuussa Keski-Euroopassa turistikausi ei ole vielä alkanut, joten vapaa hotellihuone on helppo löytää yksinkertaisesti parkkeeraamalla pyörä hotellin etupihalle ja kysymällä huonetta. Kaikkea ei tarvitse suunnitella ennakolta viimeisen päälle. Kannattaa jättää myös ’ylläreille’ mahdollisuus eikä tutustua jokaiseen yöpymispaikkaan ennakolta. Muuten ei Karlovy-Varyn kylpyläkaupunkikaan olisi tullut yllätyksenä.

Karttaohjelmia käyttäessä kannattaa huomioida kaksi asiaa – isompien kaupunkien välissä ei ole Suomen tapaan kuusimetsää vaan todennäköisesti kymmenkunta pikkukaupunkia, jotka hidastavat mutta rikastuttavat matkaa. Samoin mäkisemmissä maastoissa ajettaessa kannattaa käyttää ohjelmasta näkymää, missä näkyy maaston muodot. Isommat korkeuserot tuovat aina omat haasteensa.

Jos kartalla lukee ’Nove Mesto’, ei se välttämättä ole se Nove Mesto, missä hiihdetään ampumahiihdon maailmacupin kisoja. Etsimme kyseisen nimen omaavaa stadionia pitkin kaupunkia, kunnes huomasimme olevamme väärässä maassa. Olimme Slovakiassa emmekä Tshekeissä.

Jos porukassa on joku, joka pystyy ajon aikana suunnistamaan käyttämällä karttaohjelmaa, on siitä suunnaton apu. Meillä tuo joku oli Olli, joka taitavasti navigoi meidät kaupunkien ja maaseutualueiden läpi päivän kohteeseen. Kovin montaa harhaiskua ei koko matkan aikana tehty.

Jos ilmajäähdytteisen öljylauhduttimella varustettu pyörä alkaa kuumassa kelissä kovemmassa ajossa ’piiputtaa’, ei kyseessä ole välttämättä koneen vaurioituminen vaan yksinkertaisesti ylikuumeneminen. Parikin kertaa tämä tuli matkan aikana koettua.

Ja kyllä kaikissa vierailemissamme maissa pidetään huolta siisteydestä, on sitten kyse ympäristöstä, hotellihuoneesta tai ravintolan pöydästä. Ja moottoripyöräpoliisit tulevat Puolassa vastaan lapa pystyssä. Motoristi tervehtii motoristia, oli sitten kyse virkavallasta tai ei.