Matka tehty 6/2021
Kesto: 9 päivää
Pituus: 3.660 km
Maat: Norja
Ryhmä: Kasimatkaaja ja Olli
Kuva: Honningsvåg, Nordkapp
Matkakuvaus
Lähdimme kohti Kolia kuivassa mutta viileässä aamusäässä. Reitti kulki Jyväskylän ja Varkauden kautta pitkin pääteitä. Ennen Outokumpua nousimme sivutielle, mitä pitkin ajoimme Kolin majatalomajoitukseen. Seuraavana aamuna kävimme vilkaisemassa Ukkokolilta Pieliselle näkyvää kaunista postikorttimaisemaa ja jatkoimme matkaa Nurmeksen ja Kuhmon kautta sivuteitä pitkin kohti Suomussalmea. Suomussalmella nousimme jälleen päätielle, mitä pitkin taivalsimme aina Pelkosenniemelle asti. Sää oli hyvä, ei liian viileä eikä liian lämmin ja itä-suomalaiset maaseututiet olivat nautittavia ajettavia. Toisaalta oli kesäkuu ja lappi, joten hyttyset toivat oman mausteensa matkaan. Pelkosenniemeltä lähdettäessä tarkoituksemme oli ajaa Inarin seudulle, mutta päivä olikin sateinen, joten matkamme tyssäsi jo noin tunnin tunnin ajon jälkeen Sodankylään. Nyt oli aikaa tutustua kaupunkiin, mikä tosin oli lievä pettymys. Jo kohtuullisen ruokapaikan löytäminen illalla osoittautui haastavaksi tehtäväksi.
Sitten olikin vuorossa pitkä päivärupeama ja rajan ylitys Norjaan Karigasniemessä. Koronarajoitukset olivat juuri sopivasti löystyneet ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Nordkappia. Seuraava yöpyminen oli Honninsgvågin kuvankauniissa satamakaupungissa, minne päästäksemme ajoimme muutaman tunnelin läpi, joista pisin, Nordkappin saarelle johtava tunneli oli noin kuuden kilometrin mittainen. Tunnelin heikko valaistus ja kypärän tumma visiiri olivat huono yhdistelmä, tarkkana sai olla. Honningvågista lähdettäessä oli vuorossa Nordkapissa käynti, minne oli noin puolen tunnin matka. Teiden varsilla näkyi vielä kesäkuullakin paikoitellen noin metrin lumikerros. Nordkappista palasimme tuloreittiä Olderfjordiin, missä pienen pysähdyksen jälkeen otimme suunnan kohti Hammerfestiä. Paikoitellen oli ajo sen verran viileää että laitoin ajopuvun päälle kunnon vahvan talvitakin.
Seuraavaksi oli vuorossa Alta, mistä päivän reitti jatkui pitkin Norjan jylhää ja kaunista rannikkoa. Tällä pätkällä tulikin maisemien takia paljon pysähdyksiä. Päivän päätteeksi saavuimme Storslettin kauniiseen rannikkokaupunkiin, ja kauppareissun jälkeen majoituimme hirsimökkiin. Seuraavana päivänä taitoimme jonkin aikaa matkaa seuraten rannikkoa, minkä jälkeen oli vuorossa matka Tromssaan kahdella lossilla. Tromssa oli sitten edellisen käyntini muuttunut. Ainoastaan kirkko sillan kupeessa muistutti edellisestä matkastani vanhempieni kanssa yli viisikymmentä vuotta aikaisemmin. Tuolloin kaupungissa leijui kalan tuoksu, mutta nyt siitä ei ollut merkkiäkään. Tromssassa paikallinen parkkipirkko opasti meitä siitä, kuinka useampi moottoripyörä parkkeerataan saamaan parkkiruutuun yhdellä parkkimaksulla. Tromssasta matka jatkui Suomen puolelle. Valitsimme lyhyimmän reitin ilman losseja ja kuin tilauksesta aurinkokin alkoi pilkottaa juuri ennen Skibotniin saapumista, missä otimme suunnan kohti itää ja Kilpisjärveä. Kilpisjärveltä vei reittimme meidät Muonioon ja sieltä edelleen osittain Ruotsi rajaa seuraten ja osittain metsäteitä pitkin ajaen kohti Alaniemeä. Alaniemellä ohjelmassa oli saunomista ja makkaranpaistoa ja matkan viimeisenä päivänä suuntasimme keulan kohti Oulua ja edelleen Oulaisten, Ylivieskan ja Kaustisten kautta kohti Tamperetta.
Nähtävyydet – Nordkapp, pohjoisin piste Euroopassa minne pääsee moottoripyörällä
Reitti
Reissu päivä päivältä
1. päivä: Tampere-Koli. Matka alkoi Tampereelta, mistä ajoimme pääteitä pitkin Jyväskylän kautta Varkauteen. Ruuhkista ei ollut tietoakaan ja jatkoimme kohti Joensuuta, mitä ennen kuitenkin suuntasimme sivuteitä pitkin Outokummun ja Polvijärven kautta Kolille. Mukavan rauhalliselle ajopäivälle matkaa kertyi 470 km.
2. päivä: Koli-Pelkosenniemi. Aamupalan jälkeen ajoimme Kolin huipulla olevalle hotellille ja kapusimme rappuja pitkin Ukkokolin huipulle, mistä avautui suomalainen kansallismaisema parhaimmillaan. Kun Koli jäi taakse, suuntasimme kohti Nurmesta. Bomban talossa vierailu jäi tällä kertaa väliin kun suuntasimme keulat kohti Kuhmoa, minne matka taittui vähän liikennöityä tietä pitkin. Kuhmossa tehdyn tankkauksen ja pienen pysähdyksen jälkeen otimme suuntimen kohti Suomussalmea. Parin tunnin ajo kului mukavasti mutkasilla, hyväpäällysteisillä teillä. Suomussalmessa sitten suuntasimme päätietä pitkin kohti Kuusamoa ja edelleen kohti Kemijärveä ja Pelkosenniemeä, missä majoituimme metsän keskellä sijaitsevaan erämaamökkiin. Ilta sujuikin sanotellessa ja makkaraa paistellessa. Matkaa päivälle kertyi peräti 620 km.
Kuva: Ukkokolilla ja Nordkappissa
3. päivä: Pelkosenniemi-Sodankylä. Aamulla ilmassa oli pientä tihkusadetta kun pakkasimme pyöriä. Tarkoitus oli ajaa jonnekin Inarin seudulle, mutta hotellivarauksia emme olleet tehneet. Ajoimme jonkin matkaa pitkin sivuteitä ja kun saavuimme Sodankylään, oli päätös ilmeinen. Kävelimme paikallisen hotellin aulaan jo ennen puoltapäivää ja majoituimme hotelliin. Huone oli sen verran kuuma, että se vaati pikaista tuuletusta ja ikkunoiden avaamista. Päivä kuluikin sitten ’kylillä’ kävellen ja iltapalaa etsien, mikä osoittautuikin vaikeammaksi tehtäväksi kuin olimme kuvitelleet. Paikallisessa pikaruokalassa sitten tankkasimme ja suuntasimme valmistautumaan seuraavan päivän pidempään ajomatkaan. Tarkoitus oli suunnata jo Nordkappiin asti. Matkaa tälle ’tynkäpäivälle’ kertyi 60 km, varmasti lyhin tekemäni päivämatka.
4. päivä: Sodankylä-Honningsvåg. Sade oli loppunut ja pääsimme ajamaan kuivassa mutta viileässä kelissä kohti Ivaloa, Inaria ja edelleen kohti Karigasniemeä. Tältä noin 300 kilometrin matkalta jäi päällimmäisenä mieleen kohta, missä tie kulkee pitkin Inari-järven rantaa, poro, joka mennä jolkotteli meidän edessä useamman sata metriä sekä mukavan railakka ajonopeus. Karigasniemessä norjalainen rajavirkailija kyseli muutaman kysymyksen, korona-aikaa kun elettiin, ja päästi meidät maahan. Matkamme jatkui kohti Lemmijokea, Olderfjordia ja lopuksi kohti Honnigsvågia, mistä olimme edellispäivänä varanneet hotellin. Osan matkasta paisteli aurinko mutta Honnisvågiin saapuessamme olimme saaneet sen verran sadetta niskaamme, että suihku ja varusteiden kuivatus olivat paikallaan. Sitten katsastimmekin tämän kauniin satamakaupungin ravintolatarjonnan ja aloimme valmistautumaan seuraavaan päivään. Matkaa tälle pitkälle päivälle kertyi mukavat 560 km.
Kuva: Honninsvåg, Norja
5. päivä Honningsvåg-Hammerfest. Päivä alkoi puolen tunnin pyrähdyksellä Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan, minne moottoripyörällä pääsee, Nordkappiin. Saavuimme sinne sen verran aikaisin, että paikallinen museo ei ollut vielä auki. Kiertelimme niemen kärkeä aikamme pilvisessä ja viileässä säässä, otimme valokuvia kaikista niistä kohteista, joista turistin pitää kuvia ottaa ja aloitimme paluumatkamme. Palasimme sama reittiä, mitä olimme tulleet, aina Olderfjordiin asti, missä lähdimme kohti länttä ja Hammerfestiä. Matka taittui mukavasti jälleen viileässä mutta kuivassa kelissä. Ylitimme Kvalsundbrua-sillan ja pian saavuimme Hammerfestiin. Pienessä kauniissa merenrantakaupungissa hotelli löytyi nopeasti. Hotellihuone oli yksi pienempiä näkemiäni. Vain Japanissa olen törmännyt pienempään. Kaupungissa lokkien määrä oli uskomattoman korkea ja erään talon katto olikin vuorattu lokkien pesillä. Jostain syystä kaikki lokit olivat valinneet saman katon. Illalla ravintolassa ruokaillessamme ei muita asiakkaita juuri ollut, koska paikalliset hakivat koronaa karttaessaan annoksensa kotiin. Rasvattuamme pyörien ketjut jätimme pyörät tien varteen odottamaan seuraavan aamun taivalta, mikä veisi meidät rannikkoa pitkin kohti etelää. Matkaa päivälle kertyi 240 km.
6. päivä: Hammerfest-Storslett. Ensimmäinen puolisko ajomatkasta oli ’matkantaittoa’. Palasimme samaa reittiä pitkin mitä edellispäivänä olimme tulleet aina Skaidiin asti, missä suuntasimme kohti Altaa. Harvaan liikennöidyn tien varsien pelloilla ja aukeilla näkyi paksuja lumikerroksia. Pari tuntia taivallettuamme saavuimme Altaan, missä pysähdyimme pienille lämmittelyille ja huoltamaan pyöriä. Altasta matka jatkui kohti Storslettiä ja nyt saimme nauttia täysin siemauksin Norjan rannikon maisemista. Perille Storsletiin saapuessamme nautimme lounaan keskustan ravintolassa ja suuntasimme kaupan kautta vuokraamaamme hirsimökkiin. Matkaa päivälle kertyi 300 km.
Kuva: Tromssa, Norja
7. päivä: Storslett-Kilpisjärvi. Päivä alkoi Olderdalenin-Lyngseidet lautan aikataulua tutkimalla. Tarkoituksemme oli matkata Tromssaan oikotietä, mikä tiesi kahta eri lauttamatkaa. Jälleen oli sääennusteessa pientä sateen uhkaa, joten matkaan oli lähdettävä ajoissa. Päivän matka alkoi ajamalla merenrantaa pitkin Olderdalenin lautalle. Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja seuraava lauttamatka oli edessä Svensbyssä. Pian jo lähestyimme Tromssaa. Aikaisemmasta Tromssassa käynnistäni oli kulunut lähes puoli vuosisataa. Tuolloin matkaajaa tervehti kaupunkia lähestyessä sankka kalan haju. Nyt tuo kalan halu oli poissa ja edessä oli mukavalta vaikuttava keskikokoinen merenrantakaupunki. Vain kirkko kaupungin sisääntulosillan vieressä vaikutti tutulta. Tromssan puiset kaupparakennukset samoin kuin satamassa kelluvat avoveneet, joiden perässä oli useampisatahevosvoimaiset perämoottorit, hivelivät silmiämme. Tromssasta oli aika jatkaa kohti Suomen rajaa ja valitsimme nopeimman ajoreitin. Ennen Skibotniin saapumista alkoi aurinkokin paistella tunturin yläpuolella makaavan pilvimassan takaa. Skibotnissa laitoimme vilkun oikealle ja suuntasimme keulat kohti Kilpisjärveä, minne oli vielä noin puolen tunnin ajomatka. Tosin ennen Kilpisjärveen saapumista oli rajalla edessä pakolliset koronatarkastukset. Matkaa tälle vaiherikkaalle päivälle tuli 280 km.
8. päivä: Kilpisjärvi-Alaniemi. Tämä oli matkapäivä, joka alkoi ajamalla käsivartta pitkin Muonioon, missä tankkasimme pyörät ja sään suosiessa istuimme kahvilla. Muoniosta jatkoimme matkaa pitkin Äkäslompolon ohittavaa kapeaa sivutietä kohti Tornionjokea myötäilevää päätietä. Napapiirille tultaessa suuntasimme matkamme Tuomaan tuvan kohdalla kohti Tervolaa. Saimme taas ajella pitkin maaseututeitä ilman minkäänlaista liikennettä. Illan suussa saavuimme majapaikkaamme Alaniemellä. Saunomisen ja makkaranpaiston jälkeen paneuduimme yöpuulle ja nukuimme sen mitä pirtissä inisevät hyttyset meidän antoivat. Matkaa oli päivälle kertynyt muhkeat 530 km.
9. päivä: Alaniemi-Tampere. Kotimatkan ensimmäinen etappi oli Oulu, missä toiseen pyöristä vaihdettiin uusi takarengas. Ylimääräisen ajan käytimme istumalla hampurilaisravintolassa kahvia litkien. Kun uusi rengas oli alla, suuntasimme kohti etelää kautta Oulaisten, Ylivieskan ja Kaustisten, missä poliisit olivat valvomassa liikenteen ajonopeuksia kaupunkiin sisääntuloväylällä johtuen lähestyvästä juhannuksesta. Tankattuamme itsemme suuntasimme kohti Vimpeliä ja Virtoja, mistä olikin enää lyhyt matka määränpäähän Tampereelle. Matkaa tälle kotiintulopäivälle kertyi reippaanpuoleisesti 600 km.
Kuva: Nordkappissa ja pysähdys Muoniossa
Matkalla opittua
Norjassa reissatessa kannattaa aina olla mukana riittävän lämpimät, vettä pitävät ajovarusteet. Lisäksi maa ei ole siitä halvimmasta päästä ja jopa suomalaisen, korkeisiin hintoihin tottuneen, voi Norjan hintataso yllättää. Norjalaiset kaupungit ovat siistejä ja rakennuksissa on käytetty paljon puuta. Itä-Suomen mutkatiet ovat usein siitä parhaasta päästä, osittain koska pohja on routimatonta hiekkaa ja liikenne vähäistä. Hyttysöljyä pitää myös olla riittävästi mukana jos Suomen lapissa aikoo aikaansa enemmän kesäkuussa viettää. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin Norjan rannikkomaisemat ja rauhallinen matkanteko vuonojen rantoja pitkin tunturien lomassa. Päivämatkat olivat verrattain lyhyitä, mikä johtui suurelta osin siitä, että tiet ovat verrattain mutkaisia, maisemia ihaillessa pysähdyksiä tulee useita ja lossit vaativat oman aikansa. Jos verrataan täällä Pohjolassa tehtyjä pyörämatkoja Keski-Euroopassa tehtyihin, niin ovat ne täysin erilaisia. Täällä pohjoisessa matkan nautinto tulee hyvistä teistä ja Norjassa myös maisemista, mutta perillä tuskin odottaa mielenkiintoinen kaupunki, jonka katuihin ja ravintoloihin tutustua. Keski-Euroopassa tilanne on toisinpäin, maisemat voivat olla kauniita mutta tiet ovat usein suoria ja enemmän liikennöityjä, mutta matkan päässä on poikkeuksetta aina mielenkiintoista katsottavaa ja nähtävää, hyvä ravintolatarjonta sekä mahdollisesti tapahtumia, joihin osallistua.
Kuvagalleria
Seikkailuja satulassa 