Seikkailuja satulassa

Matka tehty 5/2022
Kesto: 12 päivää
Pituus: 5.155 km
Maat: Ruotsi, Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Liechtenstein
Ryhmä: Kasimatkalainen yksin

Kuva: Furkastrasse, Sveitsi

Matkakuvaus
Talvi oli takana ja kevät jo pitkällä. Toukokuun alkupuolella alkoi tuntua siltä, että jonkinlainen reissu moottoripyörällä olisi paikallaan. Aprikoin Etelä-Norjan ja Keski-Euroopan välillä, ensimmäinen reissu olisi noin viikon mittainen ja jälkimmäinen tuplasti pidempi. Päädyin tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska pidemmällä reissulla pääsee paremmin ’matkan tuntumaan’. Matkalle mukaan ei ollut tällä aikataululla muita lähtijöitä ja kun en malttanut odottaa pidemmälle kesään, lähdin matkaan yksin.

Päätin suunnata länteen eli läpi Ruotsin ja Tanskan. Halusin välttää Hampurin ruuhkat joten päätin ohittaa Hampurin sen pohjoispuolelta, mikä tiesi Elbe-joen ylitystä lossilla. Saksan halki jo ennestään tuttuja reittejä seuraten, ajoin kohti Hollantia, mistä edelleen Belgian kautta Luxemburgiin. Yksi johtoajatus matkalla oli vierailla Euroopan kääpiövaltioissa, missä juurikaan en aikaisemmin ole käynyt. Alun perin olin miettinyt, että Luxemburgissa teen päätöksen matkan loppureitistä riippuen sen hetken ’fiiliksestä’. Vaihtoehtoina oli palata Saksan halki kohti Suomea, tai jatkaa Sveitsiin ja Alppien välitse Liechtensteiniin tai sitten jatkaa matkaa aina Cannesin seudulle Välimeren rannalla ja palata Pohjois-Italian kautta. Valitsin näistä vaihtoehdoista keskimmäisen, eli Luxemburgista jatkoin Ranskan Strasbourgiin ja Colmariin, mistä edelleen Sveitsin Berniin.

Sveitsin rajalla lakkasi kännykkä toimimasta. Mitenköhän tästäkin selvitään, mutta toisaalta onhan sitä reissattu ennenkin ilman kännykkää. Onneksi olin merkinnyt ylös hotellin osoitteen Bernissä, sillä muuten hotelli olisi jäänyt löytymättä. Tällä kertaa ystävälliset berniläiset auttoivat ja lopulta hotelli löytyi. Bern on jo kait sen verran kaukana Suomesta, että kaupungista lähtiessäni viereen pysähtyi henkilöauto, josta nainen huikkasi selvällä Suomen kielellä, että ”ei voi olla totta, olet sä ajanu tänne Suomesta asti”. Bernissä onnistuin kaatamaan pyöräni tehdessäni jyrkässä mäessä U-käännöstä, mutta ohikulkijoiden avustuksella pyörä saatiin aamuruuhkassa pystyyn. Matka jatkui kohti Geneve-järveä ’motaria’ pitkin. Tien varrella partioi yksittäiset haukat parin kilometrin välein omaa reviiriään, joko ilmasta käsin tai istuen aidan pylvään päässä. Geneve-järven rannalla oli sitten pysähdyttävä ottamaan valokuvia, sillä sen verran kauniit oli maisemat. Matka jatkui ja Alppien välinen laakso lähestyi. Laakson pohjalla virtasi Rhone-joen yläjuoksu, ennen sen virtaamista Geneve-järveen. Onneksi olin edellisiltana keksinyt keinon imuroida Sveitsin kartan kännykkään, sillä muuten olisi päivä ajoreitistä tullut todella tuskainen. Olin nimittäin ajatellut karttaa opiskellessani, että päivän reitti Wassenin kaupunkiin kulkisi mukavasti laakson pohjaan pitkin. Enempää en juuri olisi voinut erehtyä. Olisi pitänyt karttaa lukiessa tutkia myös korkeuseroja ja maanpinnan muotoja. Laakson puolivälissä tie alkoi nousta vuoren rinnettä ylöspäin. Sitten alkoi tihkusade, joka muuttui pian lumisateeksi, kunnes olin jo pilvien yläpuolella. Matkalla olin noussut laakson pohjan 500 metrin korkeudesta Belvedere-hotellin 2.500 metrin korkeuteen. Ja muita reittivaihtoehtoja ei ollut. Näissä maisemissa kuvattiin ’60-luvun Bond-elokuvan ”Gold finger” takaa-ajokohtaukset, mikä sekin tuli täytenä yllätyksenä.

Sveitsistä matka jatkui Liechtensteinin niin ikää jylhiin maisemiin ja toinen Euroopan kääpiövaltio tuli ’korkattua’. Täältä olikin sitten ajatus vain taittaa matkaa kohti pohjoista Saksan halki, ja onneksi puolivahingossa valitsin seuraavaksi majapaikaksi Wurzburgin kaupungin. Siellä kun vietettiin kaksiviikkoisia viinimarkkinoita. Viiniviljelmät olisi aivan kaupungin kupeessa sen pohjoisrinteellä. Sitten olikin vuorossa kaksi reipasta ajopäivää ’motaria’ pitkin, ensimmäinen Tanskan Rödbyhyn ja toinen sieltä Tukholmaan. Matkaan lähtiessä jätin monta yksityiskohtaa reissusta avoimeksi ja ratkottavaksi paikan päällä, jolloin säilyisi vapaus muuttaa suunnitelmaa matkan varrella. Varasin etukäteen vain pari hotellia ja laivalla menolipun Tukholmaan. Tämä osoittautui tällä matkalla hyväksi ratkaisuksi.

Kaupunkikohteet – Luxemburg, Strasbourg, Colmar, Bern, Liechtenstein
Nähtävyydet – Furkastrasse ja James Bond Strasse

Reitti

Reissu päivä päivältä

1. päivä: Tampere-Turku. Matka alkoi Tampereelta, mistä suunnistin kohti Turun satamaa. Koska lähdin matkaan yksin, pyöri mielessäni matkan valmistelut ja että ’onhan kaikki nyt mukana’-ajatus. Päivä oli aurinkoinen, ehkä paras matkan päivistä ajosään suhteen. Koska aikaa oli hyvin laivan lähtöön, päätin piipahtaa Alastarolla katsomassa mitä radalla tapahtuu. Satamaan saavuinkin hyvissä ajoin. Matkaa päivälle kertyi 165 km.
2. päivä: Tukholma-Lund. Jotkut yksityiskohdat jäävät hyvin mieleen ja muistan, kuinka vilkaisin moottoripyörän kelloa Tukholman satamasta ulos ajaessani, se näytti 6:09. Aikaa siis päivän noin 600 km taipaleeseen oli tarpeeksi. Tosin lännestä oli lähestymässä sadealue ja halusin taittaa matkaa heti aamutuimaan. Ensimmäiset kaksi tuntia taivalsin pitkin moottoritietä, reittiä joka oli tullut tutuksi jo aikaisemmilta reissuilta. Nyt päätin lähteä maaseutureitille Linköpingissä ja suunnata Växjön kaupunkia kohti, missä nautin lounasta paikallisessa Burger Kingissä. Ruokaillessani oli alkanut sataa, joten pikaravintolan vessassa täytyi suorittaa ’nopea’ sadeasun päälle pukeminen. Tämä on nahka-asun haittapuoli, ylimääräinen ohjelma sadekelillä. Loppumatkan taivalsin vaihtelevissa olosuhteissa ja lopulta löysin Lundista sen majatalon, josta olin majoituksen varannut. Nyt oli hyvin aikaa tutkia Lundin keskustaa ja ruokailla viereisessä pizzeriassa, joka tosin oli niin suosittu, että sain pöytävarauksen vasta myöhään illalla. Matkaa kertyi 620 km.

Kuvat: Kohti Lundia

3. päivä: Lund-Flensburg. Aamulla edellisen päivän matkarasitus vielä tuntui, joten päätin ottaa lyhyemmän ajopäivän. Varasin hotellin Tanskan ja Saksan rajalla sijaitsevasta Flensburgin kaupungista. Päivän reitti vei yli kahden pitkän sillan, ensimmäisen ollessa Ruotsin ja Tanskan välinen Öresundsbro-silta ja toinen Tanskan sisäinen Storebeltin silta. Jälleen oli uhkana lännestä lähestyvä sadealue, joten en juurikaan viettänyt aikaa levähdysalueilla. Koldingin kohdalla tien kaartaessa kohti Saksaa, ajoi liittymästä tielle noin kahdenkymmenen motoristin ryhmä. Tämän ryhmän perässä ajelin Saksan rajalle asti. Saksalla oli tiukemmat korona-säädökset kuin muulla Euroopalla, joten odotin rajalla tarkastuksia. Tarkastuksia ei kuitenkaan ollut ja ajoin rajan yli edes huomaamatta missä raja kulki. Noin minuutin mittainen rankka sadekuuro pääsi yllättämään, mutta Flensburg alkoi jo lähestyä. Pikaravintolassa vietetyn ruokailutauon jälkeen jatkoin matkaa kohti kaupungin keskustaa, mistä löysin etsimäni hotellin. Olin sen verran aikaisessa, että huoneet eivät vielä olleet luovutuskunnossa, joten päätin tilata yhden saksalaisen oluen, Flensburger Pilsnerin. Nyt alkoi alkumatkan lievä stressikin poistua ja hyvä matkafiilis heräsi eloon. Matkaa päivälle kertyi 380 km
4. päivä: Flensburg-Meppen. Lähdin matkaan heti aamutuimaan enkä juurikaan tullut vilkaisseeksi karttaa. Olihan tie tuttu jo edellispäivältä. Pieni harhaan ajo heti kaupunkialueella, mutta aikaahan oli. Suuntasin pohjois-etelä suunnassa kulkevan moottoritein ylitse sen länsipuolelle kohti paikkaa, mistä löytäisin Elben yli vievän lossin. Reilu tunnin ajomatkan jälkeen olinkin perillä, mutta pikkuteitä suunnistettaessa karttaa tuli tutkituksi aika useasti. Lautalle ei ollut jonoja ja ylitys taittui puolessa tunnissa. Lautalla oli muitakin motoristeja, joiden kanssa oli muutaman sanan vaihto paikallaan. Olivat selvästi kevätajelulla. Liekö ollut sattumaa vaiko ei, mutta vastarannalla Elben yli toiseen suuntaan pyrkivät autot muodostivat noin kilometrin mittaisen jonon. Taitoin matkaa maaseudun halki, mutta tietöiden takia jouduin hyvästä suunnitelmastani huolimatta Hampurin ruuhkiin. Tosin ohitustiet vetivät suhteellisen hyvin ja pian olin taittamassa matkaa jo kohti Meppenin kaupunkia. Saksalaisten pikkukaupunkien keskustat on pyhitetty jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja viihtyisästi rakennettuja. Tämän olin jo edellisiltana Flensburgissa huomannut. Kun kerran parsakautta vielä elettiin, niin illalla maistui parsa wienerleikkeellä. Matkaa päivälle kertyi 430 km.

Kuvat: Flensburg, Saksa

5. päivä: Meppen-Luxemburg. Tämä päivä oli ’suunnistuspäivä’. Aamutuimaan ajoin moottoritielle ja sitä pitkin Hollannin puolelle Enscheden kaupunkiin. Ajoin Assenin MotoGP matkalta tutulle kaupungin keskustorille, missä istuskelin ja odottelin ravintolan aukeamista. Kaikki isommat tiet tuntuivat olevan itä-länsi suunnassa, mistä johtuen ajelin pikkuteitä pitkät pätkät. Matkalla tuli vastaan sellaisin kaupunkeja kuin Venlo, Maastricht ja Liege. Välillä reitti kävi Saksan puolella kunnes palasi Hollantiin. Liegen kohdalla tein pienen harhaan ajon kun ajatuksissani matkaa tehden ajoin liittymän ohi ja löysin itseni Liegen esikaupunkialueelta. Mutta ennen pitkää Luxemburg tuli vastaan, missä hotelli tai oikeammin omakotitalon vintti odotti väsynyttä matkaajaa. Illalla kävelin keskustaan ja ihailin matkalla kaupungin suuria korkeuseroja. Iltapala kaupungin keskustassa ja takaisin hotellille valmistautumaan seuraavaan matkapäivään. Alun perin olin päättänyt, että Luxemburgissa teen päätöksen loppumatkan reitistä. Nyt olin päättänyt että loppureitti veisi Sveitsiin ja Alppien väliseen laaksoon. Matkaa kaikkine harhailuineen kertyi tälle päivälle 530 km.
6. päivä: Luxemburg-Bern. Tämä päivä oli jonkinlainen ’kokemusten päivä’. Luxemburgista jatkoin matkaa kohti Ranskaa ja Strasbourgia. Matka eteni ’motaria’ pitkin, mutta maasto oli vaihtelevaa eikä liikennettäkään juuri ollut. Strasbourgia lähestyttäessä oli jonkin verran tietöitä ja tietulleja. Halusin vierailla katsomassa keskustan katedraalia ja onneksi kylttejä seuraten sinne lopulta pääsinkin. Parkkipaikka tässä vilkkaassa kaupunginosassa löytyi erään isomman roskalaatikon viereltä. Paikan oli löytänyt jo toinenkin moottoripyöräilijä. Noin tunnin kävelykierroksen jälkeen palasin pyörälle. Nyt toinen pyörä oli hävinnyt ja rikkonut mennessään oikean etuvilkkuni. ’Jesarilla’ sen onneksi sain korjattua.
Seuraavaksi oli määränpäänä Colmar. Kaupungin sisääntulossa otti vierailijat vastaan Vapaudenpatsas, samanlainen kuin Manhattanin edustalla. Ranskalaisethan tuon patsaan USA:han aikoinaan lahjoittivatkin. Colmarissa ajelin pitkin kaupunkia ennen kuin sen keskusta ja vanhakaupunki löytyi. Ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki. Sitten suuntasin kohti Sveitsiä ja Baselia, jonne saapuessa piti maksaa 40 euron moottoritiemaksu. Seuraavalla pysähtymispaikalla huomasin että kännykkä ei toimi. Berniin saapuminen alas vuoren rinnettä oli ikimuistoinen maiseman puolesta. Oman haasteensa toi nyt hotellin löytyminen. Kun sen vihdoin löysin, oli vastaanotto suljettu. Matkasta väsyneenä mietin mitä tehdä, mutta mutkien kautta asiat järjestyivät ja sain huoneen. Illalla kävely Berniä ympäröivän joen ylitse kaupungille ja iltapalalle. Matkaa päivälle kertyi 510 km.

Kuvat: Bern, Sveitsi

7. päivä: Bern-Wassen. Tämä oli ’vuoristopäivä’. Bernistä suuntasin jälleen moottoritielle, mitä pitkin ajelin Geneve-järjen itäpuolella sijaitsevan Montreux kaupungin kupeeseen, missä pysähdyin ottamaan valokuvia. Matkalla olin jo miettinyt vaihtoehtona, että ajaisin Lausannen yliopistokaupungin kautta, mutta jätin tuon mutkan tekemättä. Montreuxista matka jatkui kohti Martignya ja Sionin kaupunkia, joka sijaitsi jo vuorten välisessä laaksossa. Bernissä olin kaatanut pyöräni kävelyvauhdissa ja nyt vasemman puoleinen peili ei pysynyt yläasennossa. Oli hieman hankalaa nostaa peili yläasentoon joka kerta ennen kaistanvaihtoa ja ohitusta. Eräällä levähdyspaikalla sain kuitenkin peilin kiinnityksen korjattua ja matka jatkui taas turvallisesti. Nyt vastoin kaikkia ennakko-odotuksia tie alkoi nousta pitkin vuoren rinnettä. Mutkiin oli laitettu parin metrin välein noin kahden vaaksan korkuiset pylväät. Minkäänlaisia kaiteita ei ollut. Olisiko näiden pylväiden tarkoitus estää mahdolliset ulosajot ja rotkoon tippumiset? Tasamaa-ajoon tottuneena päästin lähes kaikki muut tiellä liikkujat ohitseni. Noin tunnin päästä vesi- ja lumisateen jälkeen löysin itseni kaksi kilometriä korkeammalta toivoen, että tie kääntyisi vihdoinkin laskusuuntaan. Kun sitten laskusuunta alkoi, pysäytin tien viereen ja huomasin kyltin ’James Bond Strasse’. Gold finger-elokuvan takaa-ajokohtaukset oli kuvattu näillä tieosuuksilla. Mukava sattuma. Hotelli löytyi lopulta ja ystävällinen majatalon isäntä toivotti minut tervetulleeksi. Samaan hotelliin oli majoittunut noin kymmenen hengen englantilaisporukka, niin ikään motoristeja. Porukka ihmetteli, että olin lähtenyt tällaiselle matkalle yksin Suomesta asti. Mielenkiintoiselle päivälle tuli mittaa ’vain’ 300 kilometriä, mutta tuntui kuin olisin ajanut tuplamatkan.
8. päivä: Wassen-Liechtenstein. Aamulla majatalon isäntä onnitteli minua Suomen MM-jääkiekon kultamitalin johdosta. Hän myös neuvoi tien seuraavaan etappiini Liechtensteiniin, joka alkaisi nousemalla vuoren rinnettä ylöspäin. Ajatus vuoren rinnettä nousemisesta ei enää innostanut, joten lähdin juuri päinvastaiseen suuntaan. Onneksi, koska vastaan tuli aivan uskomattoman kauniit järvimaisemat. Seurailin päivän pääosin maaseututeitä ja muutaman tunnelin jälkeen saavuin hyvissä ajoin Liechtensteiniin, noin kymmenen kilometriä Vaduzista pohjoiseen. Illalla oli hyvin aikaa kävellä pitkin kauniita maaseututeitä etsien sopivaa ravintolaa missä illastaa. Adler-pub ei ollut varsinaisesti ravintola, joten jouduin tyytymään yhteen isoon juustolla kuorrutettuun paahtoleipään. Matkaa rauhalliselle ajopäivälle kertyi vain 160 km.

Kuvat: Wassen, Sveitsi

9. päivä: Liechtenstein-Wurzburg. Olin varannut hotellin Wurzburgista sillä ajatuksella että se oli noin puolimatkassa Lyypekkiin, minne halusin matkustaa kahdessa päivässä. Kun kerran Liechtensteinissa vielä olin, niin päätin aloittaa päivän vierailemalla jossakin sen kolmesta linnasta. Valintani osui Burg Gutenbergiin, joten palasin ’motaria’ varttitunnin verran kohti etelää. Vierailun jälkeen nokka kohti Saksaa ja Wurzburgia. Ajomatkalta ei ole juurikaan jäänyt muistikuvia. Kartan mukaan parisataa kilomertriä on tullut taivallettua. Itse Wurzburgin kaupungilta en osannut odottaa oikeastaan mitään. Mutta jälleen kerran odotukset ja todellisuus eivät kohdanneet. Kaupungissa oli hieno keskusta pyhitettynä kevyelle liikenteelle ja kaupan päällisiksi viinifestivaalit. Ilta sujui kaupunkia jalan kierrellen ja päätteeksi hotellin viereisessä kiinalaisessa ravintolassa illallistaen. Viereisessä pöydässä ruokaili pariskunta, herra saksalainen ja rouva kiinalainen. Rouva kiinnitti huomiota puikkojen käyttööni ruokaillessa ja siitä juttu alkoi. Keskustelimme koko illallisen ajan pöydästä toiseen. Jälleen vaiherikas päivä ja matkaa kertyi 390 km.
10. päivä: Wurzburg-Rödby. Tämä oli ’ajopäivä’. En ollut varannut hotellia vaan ajattelin ajavani niin pitkälle kohti Lyypekkiä kuin vain jaksaisin. Koko matka oli ’motaria’. Göttingenin huoltoasemalla tapasin italialaisporukan, joka oli matkalla Nordkappiin Suomen kautta. Vanhin osallistuja, joka oli lähtenyt heidän kuudentoista päivän matkalle, oli 78-vuotias vuotias. Loppumatkasta alkoi sadella ja kun tulin noin 600 kilometrin jälkeen Fehmarnin satamaan, mistä lautta vei Tanskaan, päätin alkaa etsimään hotellia. Se löytyikin läheltä Rödbyn kylästä, mutta tosin se ei ollut hotelli vaan omakotitalo, mihin päätin majoittua. Kun tulin taloa vartioivan susikoiran ja beaglen kanssa tutuiksi, niin pääsin majoittumaan. Matkaa tuli jo varsin mukavat 670 km.

Kuvat: Gutenbergin linna, Liechtenstein

11. päivä: Rödby-Tukholma. Samoin kuin edellispäivä, tästä tulisi pitkä päivä satulassa. Illaksi piti ehtiä Tukholmaan. Päivän matka taittui kokonaan moottoritietä pitkin. Passia kysyttiin matkalla ensimmäistä kertaa kun saavuin Juutinrauman sillalta Ruotsiin. Samalla maksoin siltamaksun 35 euroa. Reitin varrelle jäi nippu ’köpingejä’ nimittäin Jön-, Lin-, Norr- ja Nyköping. Aikaa piti olla reilusti, mutta ennen Tukholmaa alkoi muutaman kymmenen kilometrin mittainen ruuhka. Siispä hyväksi havaittu konsti käyttöön, ja ajelin autojonojen välissä. Ruotsissakin tämä näköjään onnistui aika hyvin. Ehdin satamaan hyvissä ajoin ja muutama minuutti perässäni saapui Göttingenissä tapaamani italialaisryhmä. Nyt tuli matkan pisin päivä, 830 km.
12. päivä: Turku-Tampere. Matkan viimeinen päivä jonka ajoin Turun satamasta Huittisten kautta Tampereelle. Perille saavuin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Matkaa kertyi 170 km.

Kuvat: Laivalla Turusta ja Elben ylitys lossilla

Matkalla opittua
Lähes koko matkan ajan lämpötila oli 10-15 astetta. Edellinen viikko oli ollut Keski-Euroopassa helteinen, mutta nyt sattui viileämmät kelit. Oikea pukeutuminen tuli matkan aikana opittua, sillä satulassa on turha palella. Onneksi sadetta tuli vain paikoitellen muutamana päivänä. Paikat, joilta olin etukäteen odottanut paljon, olivat lieviä pettymyksiä, kun taas paikat joilta en odottanut mitään, olivat oikeita aarteita. Näitä jälkimmäisiä olivat Saksan Flensburg menomatkalla ja Wurzburg paluumatkalla. Molemmilta kääpiövaltioilta, Luxemburgilta ja Liechtensteinilta sen sijaan odotin enemmän. Liechtenstein oli tosin vuoriston kupeessa upealla paikalla, mutta Vaduzin kaupunki ei tarjonnut juurikaan elämyksiä. Alppien Furkastrasse-kokemus tuli täytenä yllätyksenä ja matkan aikana pääsi muutama ärräpääkin, että olinpa itseni paikkaan laittanut, mutta jo illalla Wassenin kaupungissa hotellissa päivää muistellen alkoi ’vuoristoetappi’ muodostua yhdeksi matkan kohokohdista. Ensi kerralla, jos Alpeilla vielä käyn, käytän karttasovellusta sellaisessa tilassa, että siitä näkyy maan pinnan muodot. Samoin Elben ylitys ja molemmat Ranskan kaupungit, Strasbourg ja Colmar olivat mieleenpainuvia. Colmarin sisääntuloväylällä keskellä liikenneympyrää löytyi myös USA:n Manhattanin edustalla oleva vapaudenpatsas pienoiskoossa. Tuon USA:n vapaudenpatsaan kruunun sisällä olen joskus käynytkin. Syystä tai toisesta Strassbourgissa suunnistus osui ’nappiin’ seuraten Cathedral-kylttejä, kun taas Colmarissa vanhan kaupunkikeskustan löytäminen oli jostain syystä haasteellista. Samoin mieleenpainuva oli Saksassa Göttingenin huoltoasemalla tapaaminen Nordkappiin matkalla olevan italialaisen ryhmän kanssa. Ryhmän seniori kun oli 78-vuotias ja taittoi matkaa muiden mukana 600 kilometrin päiväsiivuja. Tällä matkalla tapasin useampaankin kertaa ihmisiä, joiden kanssa keskustellessani he muistivat mainita olevansa Ukrainasta, ja olivat selvästi siitä ylpeitä.

Kuvagalleria