Lähdössä Keski-Euroopan reissulle ja kurvailemassa Alastarossa (kuva by Holtsu).
Kasimatkaaja – Jouni
Aloitin moottoripyöräilyn varttuneemmalla iällä parikymmentä vuotta sitten. Kilometrejä koti- ja ulkomailla on karttunut tasaiseen tahtiin noin viisituhatta vuodessa. Honda ”separi” 500:lla menin myös kokeilemaan rata-ajoa. Päivitin Hondan pari vuotta myöhemmin Bandit 1200:aan ja hankin vielä toiseksi pyöräksi ”kyykyn”, Yamaha R1:n. Rata-ajo oli hauskaa, mutta taitoraja tuli pian vastaan. Olisi varmaan pitänyt aloittaa nuorempana. Viimeisin pyörän päivitys oli syksyllä 2024, kun hyvin palvellut ”iso rosvo” sai antaa tietä Honda VFR 1200:lle.
Reissut suuntautuivat aluksi kotimaahan ja pari kesää myöhemmin ajoimme kahtena peräkkäisenä kesänä pienellä porukalla seuraamaan MotoGP kisoja Hollannin Assenissa ja Saksan Sachsenringillä. Sen jälkeen olen kierrellyt Pohjois-Norjassa, Baltiassa, Puolassa ja Keski-Euroopassa. Keväällä 2022 suuntasin Sveitsin Alppeille, menomatka Saksan, Hollannin ja Ranskan kautta ja paluumatka sitten Liechtensteinin ja Saksan halki. Alkukesästä 2023 teimme pienellä porukalla ensimmäisen varsinaisen kasimatkan niinikään Keski-Eurooppaan. Moottoripyörämatkojen lisäksi leipätyöni vei minut moneen kolkkaan maailmassa, yhteensä noin 40 eri maahan. Lentojakin on takana toista tuhatta ja pelkän matkustusajan voi laskea kuukausissa. Silloin matkasin lentokoneella ja nyt, Ilmarisen eläkettä nauttiessani, katselen maailmaa pyörän satulasta.
Mikä reissaamisessa sitten viehättää – Uusien paikkojen, kulttuurien ja ihmisten tapaaminen, sekä vapauden ’illuusio’. On jännittävää ja mielenkiintoista tutustua uuteen ja vieraaseen ympäristöön. Silloin myös havaitsee, kuinka erilailla ihmiset ajattelevat ja toimivat niin Euroopan ulkopuolella, Euroopassa, kuin kotoisessa Suomessakin. Vieraan maan ruoka- ja ravintolakulttuuri on tietysti aina oma kokemuksensa.
Viihdyn asfaltilla, en ole sorateiden ystävä. Loivat, nopeat kaarteet hyvin päällystetyillä teillä ovat herkkua. Nautittavia teitä löytyy kosolti meiltä kotimaisemista, vaikkapa Itä-Suomesta. Välillä motarikin osaa olla hauska ajettava. Silloin istuma-asento hieman taaemmaksi penkissä, hartiat alas, käsivarret rennoiksi ja antaa pyörän viedä.
Missä vielä voisi käydä? Australia ja Uusi Seelanti on jäänyt kokematta. Australian Itärannikolle saisi hyvin suunniteltua parin viikon lenkin. Uuden Seelannin molempia saaria, etenkin etelä-saarta, on kehuttu kauniiksi, mutta pitkistä lentomatkoista johtuen nämä reissut taitavat jäädä tekemättä. USA:n itärannikolla Virginiassa ja Carolinassa Appalakkien luonnonkauniilla harjanteella kulkevat 169 km pitkä Skyline Drive ja 755 km pitkä Blue Ridge Parkway, jotka seuraavat USA:n kolmentoista perustajaosavaltion silloista hämärähköä länsirajaa, olisivat ajamisen arvoiset. Matkalle mahtuisivat mukavasti useampikin nähtävyys, kuten Graceland ja Indianapolis Speedway.
Mistä sitten nimi Kasimatkat. Moottoripyöräilyä aloitellessani halusin näkyä liikenteessä, mutta keltaisia liivejä ei kaupoissa ollut tai en niitä ainakaan muista missään nähneeni. Niinpä puin ylleni poikani käytetyn Ilveksen jalkapallon junnujoukkueen keltaisen pelipaidan. Ja selässä sattui olemaan numero kahdeksan. Harmi kyllä, olen tuon pelipaidan hävittänyt.
Seikkailuja satulassa 